Työnhakeminen onkin sitten mielenkiintoista puuhaa! Useampaa paikkaa olen hakenut ja rima tippuu kokoajan sen suhteen mitä sitä voisi tehdä ja millä palkalla. Huvittavinta on se, että sitten kun sinne haastatteluun saakka pääsee, niin niitä paikkoja alkaa tippua joka suunnalta. Sitten sitä taas arvotaan, että mikähän näistä mahtaisi minua eniten kiinnostaa. No, onneksi tällä hetkellä on vain kaksi paikkaa joista valita. Kolmannesta mahdollisesta tuli tänään sähköpostilla virallinen "ei kiitos", minkä olin lukevinani rivien välistä jo haastattelutilanteessa. Olisi voinut tulla aikaisemmin niin ei olisi tarvinnut jarrutella muiden tarjousten suhteen.

Tiedän, etten ollut ulkonäöllisesti ehkä heidän mieleensä, mutta muuten kyllä erittäin hyvä vaihtoehto työntekijänä kyseiseen hommaan. On kovin jännittävää miten ihmiset elävät eri vuosisadoilla ulkoisen habituksen suhteen. Ei minulla tatuointeja eikä lävistyksiä ole, mutta korvakorut taisivat olla tälle työnantajalle liikaa. Toisaalta, ei tuo työympäristö olisi ollut minua varten jos noin konservatiiviista porukkaa majailee johtoportaassa.